Kallen Kaluste Oy on suomalainen huonekalukauppa ja perheyritys, jolla on noin 2300 m² huonekalumyymälä sekä suuri oma noutovarasto Oulussa Taka-Lyötyn alueella nykyisessä huonekalukauppojen keskittymässä. Kallen Kaluste Oy perustettiin 1971, eli vuonna 2021 juhlitaan yrityksen 50-vuotista taivalta. Juhlimisen arvoinen on myös jo viiden (5) vuoden ikään ehtinyt, vuonna 2016 avattu kallenkaluste.fi verkkokauppa, joka oli yksi ensimmäisistä kalusteverkkokaupoista Suomessa. Verkkokaupan kautta olemme tulleet tutuiksi tuhansien asiakkaidemme kanssa ihan koko Suomessa. Haastattelimme yrityksen perustajaa Seppo Juustilaa sekä nykyistä toimitusjohtajaa Vesa Pitkästä. Lue kuinka meistä tuli me!

”Osta markalla, myy kahdella”

Juustiloiden perheessä yritystoiminta käynnistyi hyvin pienestä, kun 1960-luvun alussa oltiin Kalajoen Hiekkasärkillä juhannuksen aikaan myymässä makkaraa isä Kaarlon ja lasten, kuten Sepon kanssa. Tarjolla oli ihan vain lenkkimakkaran pätkiä ilman mitään hienouksia kuten sinappia tai ketsuppia, kun muuhun ei alkuun ollut varaa. Lenkkimakkaroiden kauppa kuitenkin kävi ja vahvistui ajatus siitä, että kun ”ostaa markalla ja myy kahdella”, niin se voi olla kannattavaa. 

Kaarlo, eli Kalle Juustila myymässä lenkkimakkaraa Kalajoen hiekkasärkillä 1960-luvun alussa.

Kun perheeseen oli hankittu puhelin, syntyi idea, että alkaa ostamaan huonekaluja ja muuta käyttöomaisuutta ihmisiltä ja myydä niitä sitten huutokauppaamalla voitolla. Alkuviikot aina hankittiin kalusteita ja muuta myytävää eri puolilta maakuntaa lauantaisin kaikki myytiin sitten omassa huutokaupassa pois. Siis paljon samaa kuin tänäkin päivänä TV:stä tutussa ohjelmassa.

- Yleensä tavaranostoon tarvittavat rahat oli käytetty jo keskiviikkoon mennessä ja koska huutokauppa pidettiin lauantaisin, niin siinä sitten aloimme pohtia että mitä tekemistä sitä loppuviikolle saataisiin elannon ansaitsemiseksi, Seppo Juustila muistelee.

Pohdiskeluiden tuloksena päätettiin avata oma ensimmäinen kivijalkamyymälä Oulun Asemakadulle. Tila oli pieni kellaritila, mutta kuitenkin ensimmäinen kiinteä toimipiste yrityksen historiassa. 1960-luvulla yritys toimi nimellä Oulun Irtaimistovälitys, mutta sama y-tunnus on edelleen käytössä yrityksellä. Eli käytännössä yritystoimintaa on harjoitettu samalla y-tunnuksella jo 60 vuoden ajan!

Oulun Asemakadulle avattu ensimmäinen kivijalkamyymälä toimi kellaritiloissa.

Myymälä Oulun Torirantaan

Toiminnan laajentuessa Asemakadun kellaritilan myymälä kävi hyvin pian liian pieneksi ja piti alkaa etsimään uutta isompaa liiketilaa. Sellainen löytyikin sitten Oulun torirannasta Kauppahallia vastapäätä osoitteesta Kauppurienkatu 2. Se oli isohko talo ja kauppaa alettiin tekemään suuremmassa mittakaavassa sinne muuton jälkeen vuonna 1965. Edelleen ostettiin käytettyjä huonekaluja, joita kunnostettiin, verhoiltiin, maalattiin ja lakattiin tarpeen mukaan ja myytiin sitten toisiin koteihin kalusteihin. Torirannan myymälässä mukaan tuli myös täysin uusien kalusteiden myynti, koska käytettyjä tavaraa ei saatu ostettua jatkuvasti kasvavaa kysyntää vastaavaa määrää.

Yritys toimi 1960-luvulla nimellä Oulun Irtaimistovälitys, y-tunnus on tänä päivänä yhä sama kuin tuolloin!

- Vuonna 1968 teimme veljeni kanssa sellaisen päätöksen, että uusien kalusteiden myynti Torirannan myymälässä jäi minulle ja velipoika jatkoi muualla toimintaan käytettyjen kalusteiden kanssa, Seppo kertoo yrityksen alkutaipaleesta.

Rakennetaanko risukkoon?

Elettiin 1960- ja 1970 -lukujen taitetta. Uusien kalusteiden kauppa kävi niinkin hyvin, että Seppo alkoi isänsä kanssa pohtia toisen, kokonaan uuden ja suuremman myymälän rakentamista silloisen keskusta-alueen ulkopuolelle, Karjasillan kaupunginosaan. Peltomainen alue oli risukkoa täynnä ”keskellä ei mitään”.

- Kyselimme kaupungilta mahdollisuutta rakentaa Karjasillan kaupunginosan reunamaa kulkevan tien varteen paremmalle paikale, mutta siihen ei suostuttu, vaan saimme luvan rakentaa silloisen pellon perälle junanradan varteen. Tänne johti vain pieni soratie, naurahtaa Seppo nyt reilu 50 vuotta myöhemmin.

Uuden myymälän rakentaminen suunniteltiin alusta pitäen Sepon nimiin, vaikka isä Kaarlo, eli tuttavallisemmin Kalle, oli vahvasti hankkeessa mukana. 

- Menimme isäpapan kanssa silloiseen Säästöpankkiin rahoitusta kyselemään. Isäni läväytti rakennussuunnitelmat pankinjohtajan eteen ja totesimme, että tämmöinen meillä olisi tarkoitus alkaa rakentamaan Karjasillalle keskelle risukkoa. Pankinjohtaja aikansa niitä katseli ja näytti siltä, ettei siitä tule valmiimpaa, jolloin isäpappa, joka oli pikkaisen auktoriteettisempi mies kuin minä, otti papereista kiinni ja totesi että ”no rakennan minä tämän kuitenkin vaikkei täältä rahaa saisikaan…”. Pankinjohtaja kiiruhti toteamaan, etteihän hän vielä mitään edes ehtinyt asiasta sanoa, Seppo kertaa tilannetta pankissa.

Uuden myymälän rakentamisen kokonaiskustannukset olivat noin 270 000 markkaa, johon pankki myönsi 70 000 markan lainan ja vakuutusyhtiöltä saatiin 10 000 markkaa rahoitusta. Jostain oli löydettävä loput lähes 190 000 markkaa, kun itsellä niitä ei ollut.

- Tuohon aikaan kalustetehtaat toimivat hieman eri tyylillä kuin tänä päivänä ja heille ei ollut niin tarkkaa, milloin saivat tilatuista kalusteista maksun, pääasia että saivat. Meillä oli tavarantoimittajiin päin hyvä luotto ja saimme ostaa Torirannan myymälään kalusteita tilivelalla ja sillä tavoin rahoitimme uuden myymälän rakentamisen sen edetessä. Olihan se monellakin tapaa riskinottoa, kun toiminnan kokoon nähden uuden myymälän rakennushanke oli suuri, omaa rahoitusta ei ollut eikä myöskään mitään varmuutta siitä löytäisivätkö asiakkaat uuteen myymälään ”keskelle korpea”, tuumii Seppo nyt.

Kallen Kaluste syntyy

Uusi myymälä rakennettiin nykyiselle paikalle osoitteeseen Paljetie 7 vuosina 1970-71. Tällöin nimeksi vaihdettiin Kallen Kaluste (isä Kaarlon eli Kallen mukaan). Avajaiset pidettiin 8. helmikuuta 1971, eli nyt jo 50 vuoden ajan kaikkien oululaisten tuntema kalustemyymälä on toiminut samassa osoitteessa ja samalla nimellä.

- Avajaisista itselläni ei ole hirveästi muistikuvaa, koska tuolloin meillä oli yhtä aikaa sekä tämä uusi myymälä että myös se Torirannan myymälä. Itse olin avajaispäivänä siellä toisessa myymälässä. Vanhasta Kalevan mainoksesta näkyy, että ainakin kahvitarjoilu on ollut sekä kaikki kalusteet on luvattu myydä omakustannushintaan, eli edullisesti on kyllä myyty, toteaa Seppo leppoiseen tyyliinsä pilke silmäkulmassa.

Kallen Kalusteen avajaisilmoitus sanomalehti Kalevassa sunnuntaina 7.2.1971.

Viimeistään seuraavan vuoden, eli 1972 aikana ihmiset alkoivat selvästi paremmin löytämään kalustekaupoille uuteen myymälään Paljetielle, ja Torirannan pienempi myymälä päätettiin lopettaa sen vuoden kesäkuussa. Seppo kertoo hauskan tarinan asiakkaasta tähän liittyen:

-  Olin Torirannan myymälässä loppuunmyynnin aikaan ja joku täällä Karjasillan suunnalla asunut asiakas tuli käymään siellä ja jotain kalustetta katsellessaan totesi, että ”en minä tuota teiltä osta, kun sinne meidän perällemme on tullut uusi kalustekauppa ja puolen vuoden päästä siellä on kuitenkin konkurssiloppuunmyynti, niin ostan sieltä sitten halvemmalla”. Kyllä siinä kaupat sitten lopulta syntyivät kun kerroin, että kyseessä on meidän uusi myymälämme ja siksi lopetamme tämän pienemmän tällä Torirannassa. Ehkä se yleinen ajatus oli silloin, että ei siellä korvessa kauppa menestymään, kun kaikki muut myymälät olivat tuolloin kuitenkin ihan keskustassa.

Kallen Kalusteen uusi myymälä iltavalaistuksessa "keskellä korpea".

Karjasillan alueesta alkoi kehittyä nykyisenlainen Oulun huonekalukaupan keskittymä Kallen Kalusteen vanavedessä jo 1970-luvulla, kun vuonna 1974 Asko ja Isku rakensivat viereen niittyaukealle omat myymälänsä. Alue on nähnyt vuosien saatossa moniakin kalusteliikkeitä ja yhä edelleen siellä toimii useimmat Oulun kalusteliikkeistä.

1970-luvulla kalusteet tarpeeseen

Millaista huonekalukaupan markkinointi oli tuolloin ja miten ihmiset saatiin liikkeelle? 1970-luku oli aikaa, jolloin kalusteiden kauppa kävi, kunhan oli mitä myydä. Eli ne pärjäsivät, kellä oli riittävästi tavaraa myynnissä. Vielä 1960-luvulla kodeissa ei ollut niin paljoa kalusteita ja 70-luvulla koteja alettiin kalustaa enemmän. 

Myymälän sisänäkymää 1970-luvulta.

- Kun tänä päivänä kalustetaan selkeästi eniten sisustustrendien tai yleisesti vain muutoshalujen mukaan, tuohon aikaan jokainen kaluste hankittiin todelliseen tarpeeseen, kun kodissa ei ollut sohvaa tai riittävästi sänkyjä. Maailma oli tässäkin mielessä erilainen silloin. Kalusteita alkoi olla jo hyvin saatavilla ja ihmisten ostovoima kasvoi, kertoo Kallen Kalusteen nykyinen toimitusjohtaja Vesa Pitkänen.

Kallen Kaluste mainosti joka viikko paikallisessa sanomalehti Kalevassa. Käytännössä alkuun oli kaksi tuotetta, joita markkinoitiin. Toinen oli edullinen puurunkoinen, irtotyynyillä varusteltu, ns. ”nappisohvakalusto”, johon kuului kaksi tuolia sekä sohva ja koko kaluston hinta oli 370 markkaa. Kalusto myytiin valmiiksi kasattuna ja koska kodeissa oli tällaisille kalusteille huutava pula, kaiken väriset kankaat menivät kaupaksi, olipa varastossa sitten sillä hetkellä punaista, vihreää, ruskeaa, keltaista tai muuta. 

- Niitä myytiin meillä toista tuhatta kalustoa yhtenä vuonna. Siihen aikaan myös ovelta ovelle kalustekauppiaat kiersivät koteja ja he myivät täsmälleen samaa kalustoa jopa 1200–1300 markalla, Seppo Juustila päivittelee nyt.

Toinen kärkituote ns. ”valopäätysänky”. Eli irtosänky, kaksi patjaa, petauspatja sekä erillinen sängyn valopääty hintaan 500 markkaa. Se oli vuonna 1974 ehdoton kärkituote ja kun markkinointi alkoi, niin heti eka päivänä Kallen Kalusteessa sitä myytiin reilut 50 kappaletta ja enemmänkin olisi mennyt, jos tavaraa olisi ollut varastossa. Seppo jatkaa vielä:

500 markalla myyty valopäätysänky oli vuoden 1974 ehdoton hittituote!

- Tavallaan kahdella kärkituotteella lähdettiin silloin liikkeelle ja saatiin ihmiset asioimaan tänne myymälään. Olihan sitä tietenkin kaikenlaista muutakin, kuten pöytiä. 70-luvulla merkittäväksi tekijäksi nousi myös irtokomeroiden myynti, kun ihmisillä ei niitä ollut. Niitä myytiin aika isojakin määriä. 

1970-luvun alkupuolella tavara ostettiin pääsääntöisesti ns. puuvalmiina ja käsiteltiin valmiiksi myymälän tiloissa. Kirjahyllyt, sohvapöydät, lipastot, ruokapöydät eli kaikki ns. ”kovatavara”. Tuohon aikaan tehtaillakin kalusteet lakattiin käsityönä ja sisään ostettaessa oli iso hintaero puuvalmiissa ja lakatussa.

- Minä itse lakkasin iltakaudet ja joskus maalattiinkin niitä. Tämä myymälän nykyinen kahvihuoneemme oli silloin lakkaamo ja varten siinä tässä onkin betoniseinät ja katto räjähdysvaaran vuoksi. Ja tuo viereinen huone oli verhoomo, Seppo esittelee tiloja.

Tolkkua talouteen

Kuten jutussa jo aiemmin on tullut ilmi, kalustetehtaat tavallaan ”rahoittivat” kalustekauppojen toimintaa mm. korottomilla vekseleillä 1970-luvulla. Seppo Juustila muistelee, miten tavaraa ostettiin tehtailta, eikä ollut niin tarkkaa maksettiinko se tilaus kuukauden vai puolen vuoden päästä.

- Eräs suuri tukkuri teki kauppaa vekselien avulla ja siltä saimme jopa 6 kk korotonta maksuaikaa. Muistan että joskus 70-luvun loppupuolella meillä oli sinne päin pelkästään yhden ainoan vekselin arvo 730 000 markkaa. Se oli kyllä ennätyssumma.

- Pikkuhiljaa sitä alkoi itsekin miettiä, että miten tästä selviää ja että tämä homma oli oikeastaan levinnyt käsistä. Meillä oli neljä eri kalustevarastoa ympäri kaupunkia, kun kalusteita oli kertynyt juuri näiden edullisten vekseliostojen myötä. Sitä oli sokaistunut siihen, miten helposti tavaraa sai ostettua sisään niin paljon, kun halusi. Onneksi lopulta tuli ajatus, että nyt täytyy tehdä joku stoppi tähän hommaan. Sanoin varastojen vuokrasopimukset yksinkertaisesti irti. Halvemmaksi se tuli lopulta, kun tavara on tässä paikan päällä kuin että me juostaan ympäriinsä eri varastoissa katsomassa, että oliko se tavara tuolla vai siellä.

Samalla Kallen Kalusteessa tehtiin päätös lopettaa ostot vekseleillä, ettei enää kasvatettu sitä velkasummaa, vaan alettiin päin vastoin maksamaan niitä pikkuhiljaa pois. Noista ajoista lähtien Kallen Kalusteessa on nojauduttu ajattelumalliin, jossa ”ensin tienataan rahat ennen kuin käytetään”.

- Vaikka se oli yhtäältä hurjaa, niin toisaalta sillä toimintatavalla tämän kaupan toiminta on saatu pyörimään ja kasvamaan 70-luvulla, kun tehtaat rahoittivat tätä. Vuoteen 1978 mennessä vekselivelkaa oli maksettu pois noin puolet, kun siinä vaiheessa kyseinen tukkuri joutui vähän vaikeuksiin, eikä pankki enää hyväksynyt vekselien lyhennyksiä, vaan vaativat koko summaa lyhennettäväksi. Onneksi silloinen Säästöpankki lainasi meille puolet summasta ja toisen puolen saimme lainaksi SYP-pankista. Maksoimme sen vekselin kokonaan pois ja se noin 300 000 markkaa muuttui pankin lainaksi, Seppo kertoo.

Kasvun 80-luku

80-luku oli nousukautta, myös kalustekaupassa. Tuolloin ei enää mikään yksittäinen tuote noussut niin suureksi kysynnän suhteen kuin mitä 70-luvulla nähtiin. Yhtenä isona huomion kohteena 1980-luvulta Seppo Juustila muistelee hinnoittelua.

-  Meille tuli yksi uusi myyjä töihin, joka oli ollut myyjänä toisissa huonekaluliikkeissä Oulussa. Hän alkoi meille noista hinnoista pitämään puhetta, että eihän näin alhaisilla hinnoilla kannata myydä, kun ne tuolla muuallakin myyvät niitä paremmilla hinnoilla ja kauppa käy. Ehkä meillä oli ollut ajatuksena se, että ”kun markalla ostaa ja kahdella myy”, niin se riittää. Mutta kun toiminta ja tilat kasvavat, niin kyllä siinä tuppaa käymään niin että myös kulupuoli väkisin kasvaa. Totesimme, että kyllä meilläkin voisi olla varaa tarkastella hinnoittelua ja niin teimmekin kuitenkin vahvaa harkintaa käyttäen.

Kasvun myötä Kallen Kalusteessa jouduttiin toteamaan, että nykyiset seinät eivät enää riitä. 1971 rakennettu myymälä oli kooltaan 600 m². 1980-luvun alussa siirrettiin ensinnä toista ulkoseinää viisi metriä ja aika pian sen jälkeen toisenkin puolen seinää siirrettiin myös viisi metriä. Näin saatiin jo melkein tuplattua liiketila. Nopeasti huomattiin, ettei pelkkä seinien siirtäminen riitä, vaan tilaa on tehtävä lisää ja sitä päätettiin tehdä seuraavaksi ylöspäin, eli rakentaa yläkerta. Aluksi rakennettiin toinen kerros, joka oli puolet alakerran koosta. Jo rakennusvaiheessa ulkoapäin katsoessa huomattiin miten hassulta se tulisi näyttämään ja siksi päädyttiin lopulta ratkaisuun, jossa koko toinen kerros on yhtä suuri kuin alakertakin.

1980-luvulla nykyiseen Kallen Kalusteen myymälään rakennettiin toinen kerros myymälätilaa.

80-luvun lopulta on Sepolle jäänyt mieleen muutamia vuosia kestänyt ”vesisänkybuumi”, joka toki näkyi myös Kallen Kalusteessa.

-  Siitä on yksi muistikuva asiakastilanteesta myymälästä, kun eräs pariskunta tuli ja siinä sitten isäntä sanoi, että ei tuollaisessa sängyssä voi kukaan nukkua. Minä totesin, että mene kokeilemaan, laita silmät kiinni ja ollaan vähän aikaa kaikki ihan hiljaa. Olisiko mennyt viittä minuuttia, kun mies nukahti siihen täysin. Hauska tapaus oli kyllä. Sehän oli mukava sänky sinänsä, lämmin vesi sisällä ja ei painanut mihinkään.

- Nuoremman sukupolven edustajana itse muistan, miten 2000-luvun alussa vesisänkyjä saimme usein viedä asiakkaiden kodeista pois samalla, kun toimitettiin uutta nykyaikaisempaa sänkyä tilalle. Sehän oli oma operaationsa, kun siellä semmoiset 1500 litraa oli vettä. Meillä oli aina mukana semmoinen tyhjennyspumppu millä tyhjennettiin ja äkkiä siinä joku tunti meni, kun saatiin purettua niitä pois, toteaa hymyillen puolestaan Vesa Pitkänen. 

Myös 1980-luvulla kalusteiden sisään ostaminen oli erityylistä kuin tänä päivänä. Seppo kertoo, että suurin kertaostos, jonka hän muistaa oli kerran Pohjanmaalla sovittu 300 sohvakaluston kauppa tehtaan kanssa. Tavara toki tuli myymälään pienissä erissä, mutta kauppa tehtiin kerralla.

- Tänä päivänä ostetaan paljon tarkemmin ja kysynnän mukaan, vaikka halutaankin toisaalta pitää kattavaa omaa jättivarastoa, joka on meille myös erittäin tärkeä myyntivaltti. Onneksi nykyaikaiset toiminnanohjausjärjestelmät auttavat meitä tämän kaiken pyörittämisessä, toteaa toimitusjohtaja Pitkänen tähän väliin.

1990-luvulla ei lamaannuttu

1990-luku oli Suomessa pitkälti lama-aikaa. Kallen Kalusteessa lama-aikaa ei kuitenkaan jostain syystä koettu, vaan 90-luku oli 80-luvun tapaan kasvun aikaa. Lamavuosien vaikutus myyntiin ei ollut koskaan edes sellainen, mikä oli vaikkapa nyt ensimmäisen koetun ”koronavuoden” pieni vaikutus. 

- Puolitututkin kyselivät, että ”olenko minä seonnut”, kun vuokrasin silloin tuon naapurirakennuksenkin käyttöömme silloin ja palkkasin jopa yhden miehen lisää töihin. Arvelen, että kun olimme aiemmin laittaneet taloutemme kuntoon, tehneet 80-luvun aikana isoja investointeja tiloihin ja saaneet sitäkin kautta kaupan käynnin sujumaan, niin olimme 90-luvulle tultaessa hyvässä valmiudessa. 80-luvulla luotiin tavallaan kasvualusta ja varmaan sitä myöten 90-luku selvittiin hyvin, Seppo tuumailee asiaa ja jatkaa: 

- Toki ihan alusta lähtien on tottunut siihen, ettei tämä koskaan helppoa ole vaan töitä on tehtävä joka päivä ja kehityttävä. Kaikki 80-luvun investoinnitkin tehtiin sen kantavan ajatuksen pohjalta, että me itse pystymme ne hoitamaan ja maksamaan eikä tarvitse enää ”vekselivetoisena” hommaa tehdä.

1990-luvun lopulla Kallen Kalusteen nykyiseen myymälään tehtiin viimeinen laajennus, jolloin siirrettiin noin 10 metriä ulkoseinää kahdessa kerroksessa. Vesa kertookin, että laajennustahti on mennyt vähän sitä mukaan, kun on edellinen laajennus saatu maksettua, niin sitten laajennettu lisää. Nyt on aika lailla tontin rakennusoikeus käytetty.

Viimeisin laajennus Kallen Kalusteen myymälätilaan tehtiin 1990-luvun lopulla.

Kallen Kalusteen varasto oli 1990-luvulle asti sellainen matala peltihalli ja lisäksi varastona toimi viereisen Paljetie 5:n kiinteistön vuokratilat. Perheyrityksen historian suurin investointi tehtiin 1990-luvun lopulla. Kyseessä oli oman uuden varastohallin rakentaminen myymälän taakse. Varastorakennus on yhteensä noin 2000 m² kokoinen, josta osa on ulkopuolelle vuokrattua liiketilaa ja loput tilasta toimii Kallen Kalusteen isona noutovarastona sekä verkkokaupan lähettämönä.

- Oma jättikokoinen noutovarastomme varmistaa sen, että pystymme nopeisiin toimituksiin niin myymälästä kuin verkkokaupastamme. Iso varasto mahdollistaa meille ison valikoiman oman varastoinnin, mistä saamme lähes päivittäin kiitosta asiakkailtamme sekä Oulusta että eri puolilta Suomea. Nykypäivänä useimmat kalustekaupat toimivat toimitusmyynti-periaatteella, mikä ei vastaa tämän päivän ihmisen tarpeisiin saada ostamansa tuote nopeasti käyttöön. Omasta varastostamme emme luovu, kiittelee Vesa Pitkänen 90-luvulla tehtyä isoa investointia.

1990-luvun lopulla myymälän taakse rakennettu suuri oma varastohalli toimii tänäkin päivänä myymälän noutovarastona sekä verkkokaupan lähettämönä.

Normaalin päivittäisen kaupankäynnin lisäksi 1990-luku oli Kallen Kalusteelle siis rakentamisen aikaa. 90-luvullakaan mikään tuote ei noussut ylitse muiden, sillä valikoiman kasvaessa myynti jakautui tasaisemmin.

2000-luvulla markkina muuttui

Huonekalukaupassa 1980- ja 1990-luvuilla suurimpia toimijoita olivat tunnetut ketjuliikkeet, eli Isku, Asko, Sotka ja Eka. Näiden lisäksi jokaisessa kaupungissa oli jokunen paikallinen toimija. Näin oli myös Oulussa, jossa Kallen Kaluste oli ja on selkeästi se tunnetuin paikallinen toimija.

2000-luvun alkupuolella huonekalualan markkinat ja kilpailutilanne kokivat selviä muutoksia uusien toimijoiden sekä erityisesti niiden tuomien uusien toimintatapojen myötä. 2000-luvulla huonekaluketjuja on tullut ja mennyt. 

- Monet uudet toimijat muuttivat markkinointia tähän ”prosenttimyllytykseen” ja koko ala alkoi näyttäytyä kuluttajille vähän siihen tyyliin että ”mikään ei maksa mitään”. Perinteisesti oli lähtöhinnat, joista asiakkaan tingatessa annettiin se 10-20 % alennusta tilanteen mukaan. Maalaisjärkikin sen jo kertoo, että jos myydään lähes jatkuvasti -50 % tai -75 % alennuksilla, niin tällöin lähtöhintojen on oltava riittävän korkeita, jotta toiminta on kannattavaa. Samanlainen ilmiö tulee itsellä mieleen muutamista muista kaupan toimialoista, joissa tuntuu että se alennusprosentti on tärkeämpää kuin itse tuote, harmittelee Kallen Kalusteen nykyinen toimitusjohtaja Vesa Pitkänen.

- Tuotteiden osalta tulee mieleen, että 2000-luvulla laadukkaat ja tyylikkäät pihakalusteet nousivat vahvasti valikoimiin ja niitä ryhdyttiin myymään paljon, kun se siihen saakka oli ollut pitkälti halpojen muovikalusteiden myyntiä Suomessa. 2000-luku on ollut paljon sitä, että ihmisten ajattelumalli on muuttunut sellaiseen trendejä seuraavaan kulttuuriin, jossa kalusteilta ei ehkä vaadita enää niin paljon kestävyyttä, kun ajatellaan että se halutaan kuitenkin vaihtaa muutaman vuoden jälkeen, Vesa kertoo kokemuksistaan ja jatkaa:

- 2000-luvun lopulla Kallen Kalusteen myynnin kasvu alkoi pysähtyä. Uudet toimijat ja niiden markkinointityyli varmasti vaikuttivat osaltaan siihen. Tätä jatkui jopa tuonne 2015 vuoteen saakka, ja ei ehkä osattu itse muuttua siinä mukana. Mitään romahdusta ei suoranaisesti tullut, vaan enemmänkin jäi paikalleen se myynti.

Kallen Kaluste koko Suomeen - verkossa!

Muuttuneeseen markkinatilanteeseen ja myynnin tasaantumiseen haluttiin löytää kestävä ratkaisu, jossa Kallen Kaluste voisi edelleen olla paikallinen oululainen palveleva kalustekauppa ja perheyritys. Mutta samaan aikaan syntyi ajatus pystyä tarjoamaan kattavaa ja laadukasta valikoimaa kaikille asiakkaille ympäri Suomen nopeilla toimituksilla omasta jättivarastosta.

 Osana tätä strategiaa vuonna 2016 avattiin Kallen Kalusteen ensimmäinen verkkokauppa, joka  oli myös yksi ensimmäisistä kalusteiden verkkokaupoista Suomessa. Esimerkiksi isoilla ketjuilla ei ollut laajemmalti verkkokauppoja silloin vielä ollenkaan.

- Se muutti täysin kaupan käynnin meillä. Jos tätä päivää ajattelee, että mitä myydään myymälästä ja mitä verkosta, niin kyllä sen voi sanoa, että ns. kovatavara kuten lipastot, ruokapöydät, sängynrungot tms. ostetaan verkosta. Myymälästä puolestaan ostetaan enemmän sohvia ja sellaisia mittatilauksena tehtäviä juttuja. Verkkokauppa on meillä ollut nyt siis 5 vuotta ja on ollut kyllä iso positiivinen askel meille, iloitsee Vesa Pitkänen yhdessä Seppo Juustilan kanssa.

- Yleensäkin digitalisoitumisen myötä ihmisten tavoittaminen ja mainostaminen on muuttunut todella rajusti. Aiempina vuosikymmeninä riitti, että oli sanomalehdessä se mainos, mutta tänä päivänä niitä kanavia on todella paljon ja joka paikassa ei toki voida ollakaan mutta on löydettävä ne toimivimmat tavat, Vesa jatkaa.

Verkkokaupan olemassa olo näkyy vahvasti myös myymälän julkisivussa mainoskyltein. Verkkokaupan tilaukset on mahdollista noutaa myös suoraan Oulun myymälän noutovarastolta.

Kotimainen, oululainen perheyritys - jo 50 vuotta.

Ensimmäisen sukupolven edustaja Kaarlo (Kalle) Juustila ja hänen poikansa Seppo toisen sukupolven edustajana laittoivat yritystoiminnan käyntiin 1960-luvulla. Kalle kuoli vuonna 1973, eli pari vuotta nykyisen myymälän avautumisen jälkeen. Seppo on sieltä alusta saakka näihin päiviin saakka ollut vetämässä toimintaa. Tänä päivänä Kallen Kalusteessa on jo 3. sukupolvi lähtenyt viemään toimintaa eteenpäin.

- Rehellisellä toiminnalla ja kovalla työllä tätä on tehty alusta saakka ja tehdään edelleenkin. Kun joskus tänä päivänä katsoo ympärilleen, niin tuntuu että yrittäminen on välillä sitä, että ajatellaan, että ”heti minulle kaikki ja pikavoittona” ja sitten siinä käy niin ettei tästä tullutkaan pikavoittoa ja se lopetetaan. Kyllä tätä meidän toimintaamme on rakennettu kuin Iisakin kirkkoa, pala kerrallaan ja se kait se on mahdollistanut tämän pitkän historian, kun ei olla liian isoja paloja haukattu vaan oltu kärsivällisiä, toteaa Seppo haastattelun loppuun vielä.